Taistelujärjestelmän spiraalikehittäminen ja ohjelmoitavan elektroniikan ylläpito mahdollistavat strategisen edun ja turvaavat taktisen ketteryyden

Taistelujärjestelmän spiraalikehittäminen ja ohjelmoitavan elektroniikan ylläpito mahdollistavat strategisen edun ja turvaavat taktisen ketteryyden

KTM Harri Haavikko kehittää viestiaselajin toimintatapoja Maavoimien Esikunnassa

Eversti (evp) Juha Mattila toimii konsulttina yksityisellä sektorilla

Tässä kahden artikkelin sarjassa kirjoittajat käsittelevät taistelujärjestelmän kehittymistä yhdessä tekniikan ja taktiikan kanssa. Ensimmäisessä osassa kuvataan 5.sukupolven taistelujärjestelmän kompleksisuuden edellyttämää rakentamistavan muutosta ja toisessa osassa kuvataan 5.sukupolven ohjelmoitavaan elektroniikkaan perustuvan suorituskyvyn ylläpitotoiminnan muutosta.

OSA I: Ohjelmoitavaan elektroniikkaan perustuvan taistelujärjestelmän kokonaissuorituskyvyn kehittäminen

Taisteluosaston suorituskyvyn osatekijät (taisteluvälineet, ajoneuvot, sotilaat, materiaali, tukivälineet, tieto, johtajat, kokemus ja suunnitelmat) muodostavat yhteentoimivan taistelujärjestelmän, jonka komentajan tahto, johtajien aloitteellinen toiminta sekä esimerkki ja johtamisjärjestelmän tarjoamat tiedot pitävät tavoitteellisessa toiminnassa. Taistelujärjestelmän osana ohjelmoitava elektroniikka mahdollistaa uudistetun taistelun, joukko- ja välineresurssien joustavan hyödyntämisen sekä yhteensovittamisen muuttuvien suorituskykykerrosten (DOTMLPFII = doktriini, organisaatio ja toimintamallit, harjoittelu, materiaali, henkilöstö, johtaminen ja koulutus, tilat, informaatio ja yhteensopivuus) kesken.

Taistelujärjestelmän kompleksisuuden lyhyt historia ja kehittymisnäkymä

Kuvassa 1 esitetään karkeasti taistelujärjestelmän kompleksisuuden lisääntyminen sekä taistelutaktiikan ja elinjakson ylläpidon muutos.

Kuva 1: Esimerkki taistelujärjestelmän rakenteen muuttumisesta teknologian kehittyessä

1200 -luvun mongoliarmeijassa ratsukko muodosti yksittäisen asejärjestelmän, jossa hevonen tarjosi vastustajaa paremman liikkuvuuden, jousi pidemmän ulottuvuuden tulelle ja ihminen sensorin sekä kyvyn toimia osana suurempaa kokonaisuutta. Teollisen yhteiskunnan taistelujärjestelmien 1. sukupolvessa ryhmä muodosti aseen kanssa järjestelmän, kuten raskas konekivääriryhmä I MS:ssa. Aseet valmistettiin teollisesti massatuotantona ja ihmiset koulutettiin taisteluteknisesti käyttämään aseita ryhmänä.

2. sukupolvessa ase liitettiin lavettiin, jossa voitiin tehostaa toimintaa. Lavetti paransi järjestelmän liikettä, patruunatäydennystä ja tähtäystä koneistamalla osan manuaalisista tehtävistä. Panssarivaunun toimitti ensin yksi tehdas, mutta standardoinnin kehittyessä alihankkijat kykenivät valmistamaan vaunun osajärjestelmiä tai komponentteja.

Järjestelmälavetit liitettiin 3. sukupolvessa toisiinsa ihmisten ja viestijärjestelmien avulla, jolloin lavettijärjestelmät saivat tietoa toistensa tekemisistä. 1930-luvulla saksalaiset Guderianin vision mukaisesti yhdistivät panssarivaunut ja syöksypommittajat toisiinsa radioilla, jolloin laveteista muodostui suurempia järjestelmäkokonaisuuksia (yhtymiä ja panssariarmeijoita).

4. sukupolven taistelujärjestelmissä aselavettiin liitettiin myös sensoreita, jotka kytkettiin ammunnanhallintaan ja sitä kautta aseen toimintaan. Suuret aseteollisuusyritykset tai konsortiot kykenevät toimittamaan monimutkaisia integroituja asejärjestelmiä, jotka ovat pääosin automatisoituja ihmisen ollessa mukana tulitusprosessissa vain ratkaisevalla hetkellä.

5.sukupolven taistelujärjestelmässä usean eri valmistajan aselavetit, sensorijärjestelmät, huolto- ja tukijärjestelmät sekä sotilaat, ajoneuvot, johtajat ja heidän suunnitelmansa liitetään toisiinsa siten, että yhteinen operatiivinen sekä taktinen havainnointi, suunnittelu ja vaikuttaminen toimivat nopeammin ja joustavammin. Koneet ja ihmiset keskustelevat keskenään täydentäen informaatiota ymmärrykseksi ja käyttäen sitä edun saamiseksi vastustajasta. Tätä kutsutaan integroiduksi järjestelmien järjestelmäksi tai koneiden ja ihmisten verkoksi.

Tällaisen taistelujärjestelmän - uudistetun taistelun - rakentamiselle ja ylläpidolle on kaksi päävaihtoehtoa:

1. Yksi valmistaja rakentaa sensorit, johtamisjärjestelmän ja ammunnanhallinnan kaikkien asekomponenttien käyttöön.

2. Johtamisjärjestelmä rakennetaan ymmärtämään kaikkien valmistajien kieltä ja kaikki alijärjestelmät integroidaan johtamisjärjestelmään.

Miten Suomi voi rakentaa strategisen edun suurten massojen ja kalliin puolustusteknologian keskellä?

Suomessa rakenteilla olevaa 5. sukupolven taistelujärjestelmän suorituskykyä ei voi ostaa puolustusteollisuuden hyllystä eikä sitä voi rakentaa kerralla kuntoon. Taistelujärjestelmä käyttää olemassa olevia komponentteja (aseita, sensoreita, tietoja, osaamista), ottaa käyttöön uusia sotilas-, viranomais- että siviilikomponentteja, sopeutuu olemassa oleviin ja uusiin alijärjestelmiin ja on taisteluteknisellä tasolla koulutettavissa asevelvollisille. Johtamisjärjestelmä kyetään uudelleen opettamaan operaation aikana vuorokausissa ja järjestelmäsuorituskykyjen osalta elinkaarensa aikana puolivuosittain. 5. sukupolven taistelujärjestelmälle on luonteenomaista dynaaminen, verkostomainen toimintatapa ja jaettu ontologia sekä tiedon käyttö järjestelmävaikutuksen moninkertaistajana.

Kuvattua taistelujärjestelmää ei voida jäädyttää edellisten taistelujärjestelmäsukupolvien tapaan. Pelkkä olevan suorituskyvyn ylläpitäminen edellyttää muutosten tekemistä ohjelmistojen ja elektroniikkamateriaalien osalta. Uudistettu taistelujärjestelmä on kiinteä osa tukiverkoston muita järjestelmiä, joiden muutoksia ja kehitystä ei voida Maavoimien tahdolla ohjata. Toimivan järjestelmän ylläpitämiseksi ja tavoiteltavien suorituskykyjen saavuttamiseksi on Maavoimissa muututtava teollisen maailman mukana. Toisaalta Maavoimien organisaatiossa taistelujärjestelmän suorituskykyjen kehittäminen ja ylläpitäminen limittyvät matriisissa toisiinsa kaikissa järjestelmäarkkitehtuurin osa-alueissa (DOTMLPFII). Näiden ulkoisten ja sisäisten muutosten koordinointi hallitusti mahdollistaa 5. sukupolven taistelujärjestelmän kehittämisen ja ylläpitämisen.

Koordinointi mahdollistetaan yhtenäistämällä kehityksen ja ylläpidon prosessit siten, että kehitysohjelma käyttää olemassa olevaa taistelu- sekä ylläpitojärjestelmää. Prosesseja ohjataan suorituskyvyn käyttäjän tarpeiden mukaan yhdessä muiden yhteisvaikutteisten suorituskykyjen kanssa. Prosessi sisältää kaikki taistelujärjestelmän osien kehittämisen ja ylläpidon. Prosessi pienentää kerralla tehtäviä muutoksia, tiivistää muutosten toteuttamisen tahtia, mutta parantaa yhteentoimivuutta ja poistaa vikoja. Toimintamalli, organisaatiot ja prosessit toimivat lähes identtisesti normaali- ja poikkeusoloissa. Kehittämistä, joka toteutetaan limittäisillä pienillä askelilla kehityksestä kentälle ottaen opiksi joka askelella, kutsutaan spiraalikehittämiseksi.

Kuva 2: Ohjelmoitavan elektroniikan tuotannon, ylläpidon ja kehittämisen dynaaminen malli

Kuvassa 2 on esitetty taistelujärjestelmän tuotannon, ylläpidon ja kehittämisen yhteenliittyminen niin, että samoilla prosesseilla kyetään optimoimaan tuotantokäytön käytettävyys, käytöstä tulevan palautteen mukainen kehitys sekä strategisten kehitystavoitteiden mukainen muutoksen hallinta.

Taistelujärjestelmästä rakennetaan kolme kehityksessä ja ylläpidossa tarvittavaa kokonaisuutta:

1.  Kentällä ja koulutuskäytössä oleva tuotantoversio.
2. Kenttätesteissä käytettävä prototyyppiversio, jota käytetään pilottijoukossa ja koordinoidaan kaikki DOTMLPFII -alueiden muutokset.
3. Järjestelmätesteissä ja ylläpidossa käytettävä referenssiversio, jota ylläpitävät Materiaalilaitos, kehitys- ja kunnossapito toimittajat sekä aselajikoulut.

Strateginen etu saavutetaan taistelujärjestelmän kehityksen ja ylläpidon toimintaprosessien hallinnalla, jossa ylläpitojärjestelmä luo perustan myös kehitykselle. Prosessien hallinta mahdollistaa ulkoisen maailman muutoksista ja sisäisestä kehityksestä aiheutuvien riskien ennakoimisen. Kehityksen notkeus ja ylläpidon tiheys luovat perustan ylivertaiselle taistelujärjestelmän kyvykkyydelle. Ohjelmoitavuuteen pohjautuva suorituskyky kykenee oppimaan lähes samassa tahdissa kuin ihminenkin, jolloin rauhanaikainen kokemusten soveltaminen voi jatkua myös poikkeusoloissa.

Miten spiraalikehityksen periaatetta on sovellettu tähän asti?

Uudistettavan maapuolustuksen ytimessä taisteluosaston taistelujärjestelmää kehitetään pienin askelin varmistaen koordinoidut muutokset tarvittavilla DOTMLPFII -alueilla, jotta suorituskyky on ylläpidettävissä, koulutettavissa ja muutettavissa myös tulevaisuudessa. Kuvassa 3 esitetään esimerkki siitä, miten maavoimien taistelujohtojärjestelmää on kehitetty osana taisteluosaston taistelujärjestelmää spiraalikehittämisen avulla edeten tutusta tuntemattomaan ja testien avulla oppien.

Kuva 3: Spiraalikehittämisen askelia maavoimissa vuosina 2009–2013 4. sukupolven (M05) 5. sukupolven taistelujärjestelmään (M18)

Muutoksen edellytys on henkilöstön osaamisen kehittäminen, organisaation toimintatapojen muutoksen jalkauttaminen sekä uuden suorituskyvyn käytettävyyden takaaminen ylläpito- ja tukirakenteella. Seuraavassa julkaisussa tarkastellaan syvemmin ohjelmoitavan elektroniikan ylläpito- ja tukijärjestelmän toimintaa.

OSA II: Ohjelmoitavan elektroniikkaan perustuvan taistelujärjestelmän suorituskykyjen jatkuva kehittäminen, elinkaarihallinta ja ylläpito

Tässä artikkelisarjan toisessa osassa kirjoittajat käsittelevät 5. sukupolven taistelujärjestelmän ohjelmoitavaan elektroniikkaan perustuvan suorituskyvyn kunnossapitotoiminnan muutosta.

Miksi ylläpidosta tarvitsee puhua erikseen ohjelmoitavien suorituskykyjen kohdalla?

Ohjelmoitavaan elektroniikkaan perustuvien suorituskykyjen tukiorganisaatioiden ja käyttäjien näkökulmasta kehitys ja ylläpito näkyvät samana ilmiönä. Ylläpidon prosessit ja toimenpiteet on määritetty vakiomuotoisiksi ja ne tukevat niin kehityksen kuin tuotannon tarpeita. Kehityksen ja ylläpidon välinen ero ohjelmoitavan elektroniikan kohdalla on haastavaa havaita, ja on puhtaudessaan byrokraattisen hallinnon tuotetta. Konkreettisimmillaan kahtiajako näkyy, kun kehityksestä ovat vastanneet hankkeet ja ylläpidosta huollon toimijat tukenaan strategiset kumppanit. Heikoimmillaan näiden kahden toimijan intressit eivät ole kohdanneet ja kentälle tulevat tuotteet ovat olleet kauhu sekä ylläpidolle että käytölle. Ylläpidon ja kehityksen tulee henkilö-, prosessi- ja organisaatiotasolla limittyä, jotta suorituskyvyn kunkin hetkinen käytettävyys, toiminnan edellyttämä parantaminen ja strategian haluama kehitys voidaan optimoida.

Vanhat organisaatiokäytännöt ohjaavat kehityshankkeet toimimaan vesiputousmallin tapaisesti. Tämä on ollut aiempien kehityshankkeiden riskinhallinnan kannalta usein helpoin tapa saavuttaa osaoptimoidut vaatimukset. Haasteena on eriytyminen olevasta tuotantojärjestelmästä ja DOTMLPFII -kokonaisuudesta, joka on edellytys 5. taistelujärjestelmäsukupolven kehitykselle ja tuotannolle. Hankkeiden tuotteita on otettu tuotantokäyttöön ja ylläpitoon kentällä ilman hankkeiden tai projektien varsinaista panosta ylläpidon suunnitteluun, vaikka vastuu asian suunnittelemiseksi ja toteuttamiseksi on määritetty.

Kehitys ja ylläpito ovat kohdanneet kentällä, jolloin hankkeen rakentama ylläpito ja poikkeusoloihin tarkoitettu ylläpito eivät ole sopineet yhteen. Toimintamallina ylläpidon tuottamisessa on perinteisesti pidetty varaosien ja huoltotarpeiston hankkimista suorituskykyjen koko elinkaaren ajalle. Periaate on ollut 3. taistelujärjestelmäsukupolven kohdalla toimiva, mutta esimerkiksi 4. sukupolven immateriaalisia omaisuuseriä ei voida hankkia varastoon ja ne menettävät suorituskykyään ajan kuluessa. Uudistettu taistelu ja sen mukana tuleva 5. sukupolven taistelujärjestelmä pakottaa korjaamaan tilanteen. Kehityksen ja ylläpidon tulee toimia yhdessä ja ne ovat jatkuvia prosesseja. Projektijohtoinen suorituskykyjen rakentaminen voidaan kyseenalaistaa ja rakentaa linjaorganisaatioon kyky kehittää suorituskykyä jatkuvalla tahdilla säilyttäen etu mahdollisiin vastustajiin nähden.

Sovellukset ja muut ohjelmat ovat ohjelmoitavan elektroniikan tuoretuotteita. Ohjelmistomuutoksilla toteutetaan teknisten järjestelmien syvimmät suorituskykymuutokset. Ohjelmistomuutokset aiheuttavat kerrannaisvaikutuksia sekä alempiin että ylempiin järjestelmäkerroksiin. Osaamisen muutosten kerrannaisvaikutuksena voi olla että ylläpidon kustannukset nousevat liian korkeiksi. Ilmiötä voidaan havainnollistaa taulukon 1 vertailulla.

Rakenne- ja ylläpitovertailua	Rynnäkkökivääri, 762 RK	Taistelujohtojärjestelmä, TSTJJ
Käyttäjä	Asevelvollinen, joka ei pääsääntöisesti ole harrastanut ammuntaa	Asevelvollinen, joka pääsääntöisesti on käyttänyt sovelluksia
Käyttötapa	Taistelutekniikka	Taktiikka
Suorituskyvyn perusta	Teollisesti valmistettu ase 20-30 vuotta	Koodattu ohjelmisto 15-30 vuotta
Kuluvat osat	Piippu ja patruunat ammuttaessa	Päätelaitteet ja oheisohjelmat 2-5 vuodessa
Ylläpito	Standardit varaosat, jotka säilyvät varastossa	Ohjelmistopäivitykset, joita julkaistaan päivittäin, kuukausittain ja neljännesvuosittain

Taulukko 1: Esimerkkivertailu 2. ja 5.sukupolven järjestelmien kesken

Ohjelmoitavien suorituskykyjen kustannukset muodostuvat kolmesta tekijästä. Ensimmäinen on ohjelmoitavan elektroniikan materiaaliset ja immateriaaliset tarpeet. Toisena on ylläpitojärjestelmä eli ylläpito-organisaatio, järjestelmät ja verkostotuki. Kolmas kustannuskomponentti on eri alijärjestelmien suorituskykyjen yhteensovittamisesta syntyvät kustannuserät. Nykyisin on olemassa myös neljäs kustannustekijä, joka johtuu organisaation siilomaisesta toiminnasta. Suorituskykyjä hankitaan aselajikohtaisesti ilman teknistä yhteensovittamista, muiden DOTMLPFII -osatekijöiden muutostarvetta huomioon ottamatta tai ylläpitojärjestelmään sovittamatta. Tulevaisuudessa kustannusten tulisi muodostua lähinnä vain kahdesta ensimmäisestä tekijästä.

Ohjelmoitava elektroniikka ja sen tuleminen merkittävään rooliin perinteisen linjaorganisaation aselajikohtaisten rajojen rikkojana uudistetun taistelun myötä pakottaa Puolustusvoimat yhdistämään kehityksen ja ylläpidon prosessit. 5. sukupolven johtamisjärjestelmien rakentaminen lähtee organisaation sisällä liikkeelle matriisissa, joka sitoo mukaan käyttäjät, tuotannon ohjaajat, materiaalin ja aineettoman materiaalin kunnossapitäjät sekä kehittäjät kuvan 4 esittämänä toimintaketjuna.

KUVA 4 PUUTTUU

Kuva 4: Ohjelmoitavan elektroniikan kehittämis- ja kunnossapitoverkoston

toimintamalli

Materiaalisten sekä immateriaalisten järjestelmäkomponenttien ylläpito- ja kehitysketjun hallinta

Teollinen massatuotanto- ja kulutuselektroniikkamateriaali

Materiaalinen ohjelmoitavien suorituskykyjen ylläpito toteutetaan kolmella periaatteella. Ensimmäinen periaate on rakentaa hyllytuotteille (sekä siviili-, viranomais- että sotilastuotteet) massahankintarakenne. Periaatteen tarkoituksena on ylläpitää jatkuvaa hankintavalmiutta yllä puitesopimuksin ja tarkennetuin vuosisopimuksin. Toimintamalli poistaa värikkäät tuotevalikoimat ja selkeyttää materiaalihankintoja sekä järjestelmien ylläpitoa. Toimintamalli rajoittaa myös tuoteyksilöiden elinkaaren suunnittelematonta jatkamista, jolloin piilevät ylläpitokustannukset eivät kasva kohtuuttomasti ostokustannusten varjolla.

Toinen periaate on irrottaa ohjelmoitavien suorituskykyjen rakentaminen ja ylläpito laitetason tuotteista, joiden saatavuus, yhteensopivuus ja kirjo vaihtelevat merkittävästi kulutus- ja sotilaselektroniikan välillä. Hankintasopimuksia ei sidota tuotteisiin vaan laitetason suorituskykyihin. Valittu toimittaja hakee markkinoiden tuotekirjosta sopivan ratkaisun, testaa sen referenssiympäristössä ja tarvittaessa pilottiympäristössä ja toteuttaa ostotilausvalmiuden kattamaan vuosittaisen 4% laitehävikin, 20% uusimistarpeen sekä lisävarustustarpeet.

Kolmas periaate on ylläpidon porrastaminen materiaalihallinnassa kuvassa 5 esitetyllä tavalla. Materiaalin varastointiperiaatetta on muutettava siten, että kertahankittavan sotilasmateriaalin varastoinnin lisäksi MILLOG Oy kykenee hallitsemaan läpivirtausvarastointia kustannukset ja kriisiajan täydennystarvevaatimukset tasapainottaen. MILLOG pitää vaihtolaitevarastoinnin joukko-osastoissa käytettävyyden edellyttämällä tasolla. Hajautettuja varastoja täydennetään keskitetymmillä varastoilla, joista kyetään reagoimaan harjoituksiin tai valmiuden kohottamisen vaatimuksiin nopeasti. Näiden lisäksi materiaalia virtaa jatkuvasti täydennysketjun läpi lisäarvoa keräten. Lisäarvottomat logistiikkaketjut karsitaan pois ja merkittävä osa materiaalin saatavuudesta hallitaan maahantuojien sekä laitetoimittajien globaaleissa varastoissa. MILLOG:n ja sen päätoimittajien on kyettävä hallitsemaan omien varastojensa lisäksi myös toimitusketjussa oleva materiaali yhteensopivuusyksityiskohtien tarkkuudella. Laiteriippumattomuuden saavuttaminen edellyttää sekä arkkitehtuurilta että järjestelmärakenteilta uudenlaista kerroksellisuutta sekä käyttöjärjestelmän että käyttöliittymän suuntaan. Virtuaalinen alustarakenne ja HTML 5 mahdollistavat tavoitellun laiteriippuvuuden, mutta lisäävät monimutkaisuutta ohjelmistotasolla.

Kuva 5 ohjelmoitavan elektroniikan materiaalisten ja immateriaalisten osien

ylläpidon järjestäminen

Aineettoman materiaalin eli ohjelmistojen ja tiedon elinkaarihallinta

Aineettoman materiaalisen elinkaarihallinnan tavoitteena on käytettävyys maksimoiden säilyttää tasapaino tietoturvallisuus-, käyttötarve-, tuote- ja kehitysmuutosten ristitulessa. Tämä edellyttää horisontaalisten prosessien tehokasta toimintaa niin, että palvelutuotannon prosessit (Information Technology Service Management, ITSM) limittyvät riidattomasti logistiikan toimitusketjuhallinnan (Supply Chain Management) sekä sotilasjohtamisen linja-esikuntaprosessien (Command and Control, C²) kanssa. Kokonaisuutta voidaan kutsua palveluhallinnaksi. Palveluhallinnalla on kahden tason ”taistelujohtokeskuksia”. Joukoissa toimivat operatiiviset järjestelmäryhmät (OJR) sekä keskitetysti maavoimien kokonaisuutta ohjaava Operatiivinen järjestelmäkeskus (OJK). Keskukset ohjaavat ja valvovat matriisiprosessien toimintaa. Ensimmäinen tehtävä on muutoksen hallinta. Toinen tehtävä on tuotannossa olevien palveluiden valvonta ja käyttäjien tukeminen. Näissä tehtävissä tarvitaan sekä menneen, nykyisen että tulevaisuuden hallintaa kompleksissa järjestelmäverkostossa, jonka yksi osa voi olla kymmeniä vuosia vanha ja toinen muutaman tunnin takainen päivitys.

Kolmantena tehtävänä on pitää toimijaverkosto tietoisena tarpeista ja antaa lisäarvoa ketjussa tuottaville palveluille. Tuloksellisen toiminnan edellytyksenä on tuntea ja ylläpitää yhteys asiakkaaseen, toimittajiin sekä kehityksen ja ylläpidon toimijoihin näiden välissä. Yhdistämällä aika- ja toimintakenttäulottuvuus saadaan yksinkertaistetussakin tapauksessa 9-ulotteinen kuvaus taistelujärjestelmästä ja sen toimintaympäristössä vaikuttavista asioista. Järjestelmän ulottuvuuksia auttaa hallitsemaan arkkitehtuuri ja muutosdokumentaatio. Neljäntenä tehtävänä on osallistua arkkitehtuurityöhön ja ohjata arkkitehtuurilla verkoston muita toimijoita ylläpitämään ja kehittämään yhteensopivia suorituskyvyn osia taistelujärjestelmän kokonaisuuteen.

Aineettoman materiaalin ylläpito edellyttää kolmea välinettä: 1) taistelujärjestelmän referenssi- ja testiympäristöä, 2) muutoksen hallintaa sekä 3) sovellusten jakelujärjestelmää verkkovarastoitujen järjestelmäosien päivittämiseksi. Referenssi- ja testiympäristöt ovat samoja sekä ylläpidon että kehityksen tarpeille. Jokainen immateriaalimuutos testataan referenssiympäristössä teknisesti ja toiminnallisesti yleisimmillä käyttötapauksilla. Tarvittaessa testaus ulotetaan pilottiympäristöön, jossa kirjavampi käyttäjäjoukko kenttäolosuhteissa saattaa aiheuttaa ennakoimattomia tilanteita. Muutoksenhallinnassa varmistetaan muutososan yhteen toimivuus koko DOTMPLFII rakenteen läpi ja lopulta ajoitetaan käyttöönotto muutosriskit ja käyttökatkot minimoiden. Sovellusten jakelujärjestelmällä muuttuneet ohjelmat ja konfiguraatiotiedostot jaetaan nopeasti ja automatisoidusti kaikkiin verkkovarastoituihin konfiguraatioyksiköihin, jolloin varmistuu koko järjestelmäpopulaation toimivuus ja yhteensopivuus. Yksiköitä on jatkuvasti käytössä, joten päivitykselle määritetään muutosikkuna, jonka aikana laitteet automaattisesti päivittyvät käyttäjälle otollisena ajanhetkenä.

Maataistelujärjestelmän taktinen etu rakentuu järjestelmävaikutuksen ja oppivuuden varaan.

Taistelujärjestelmän toimintarakenteiden muuttaminen tiedolla ja ohjelmistoilla sellaiseksi, että eri sukupolvien ase- ja sensorijärjestelmät toimivat yhdessä siviili- ja viranomaiselektroniikalla täydennettyjen osien kanssa, mahdollistaa järjestelmän kokonaisvaikutuksen kohdistamisen maaleihin. Ohjelmoinnin nopeus ja sovellusten jakelujärjestelmä mahdollistavat koneiden oppimisen samaan tahtiin kuin ihmistenkin, jolloin taistelujärjestelmä voi muuttaa taistelutekniikkaansa tai taktiikkaansa operaation aikana. Tätä etua ei voi ostaa kaupan hyllystä, vaan se on rakennettava organisaation osaamiseksi ja mahdollistettava prosesseilla sekä arkkitehtuurilla.

Maataistelujärjestelmän strateginen etu rakentuu ohjelmoitavan elektroniikan ja sen ylläpitojärjestelmän varaan.

Taistelujärjestelmän normaaliaikainen ylläpito edellyttää päivittäistä, kuukausittaista ja puolivuosittaista muutosta sekä käyttäjäpalautteen, tekniikan että strategian edellyttämään suuntaan. Taistelujärjestelmän suorituskyvyn tärkein osa - ohjelma on uudelleen ohjelmoitavissa ja päivitettävissä suorituskyvyn elinjakson aikana useaan kertaan. Suorituskyky ei ole enää ostohetkeen jäädytetty tai suurten elinaikamuutosten (Mid Life Update) rajaama, vaan toteuttaa notkeasti niin jatkuvan kehittämisen periaatteita (Lean) kuin strategisen kehittämisen tarpeita. Tällä toteutuksella kirjavasta puolustus- ja siviilimateriaalista saadaan enemmän suorituskykyä koko elinjaksonsa ajan, eikä vaaranneta suorituskyvyn ylläpitoa hallitsemattomilla ylläpitokustannuksilla.